<3 SUOJELUSENKELI <3

Sain eilen yhdeltä lukijaltamme viestin! Ja sain luvan kirjoittaa siitä tänne… Kipu hänen sydämessään on kova, eikä hän pääse  tuskastaan nyt millään eroon… se hiipi niin varoittamatta minunkin ihoni alle..!!!!!!!

Hänellä on surullisia ajatuksia… lopullisia sellaisia… ja puhuessaan niistä ääneen, moni syyllistää ja sanoo itsekkääksi.

Minä en osaa syyllistää häntä, mietin vain miten suuri ja syvä surun pitää juuri nyt olla… miten musta murheen ja tunteen pohjaton, koska ajatukset vievät vain  viimeiseen keinoon! Mutta minä en osaa syyllistää… en kutsua häntä huonoksi vanhemmaksi, en haukkua ja repiä häntä enää lisää, niinkuin moni on avoimesti kuulemma netissä tehnyt! Enkä taaskaan väitä, että olisin parempi ihminen, kuin muut… en vain pysty, koska tuo tunne on minulle tuttu! Tuo tummasävel… tuo lohduttomuus… tuo kaikki, jotka toisten on helpompaa tuomita, kuin ymmärtää!

Ei se tunne tartu, eikä saastuta… ja silti niin moni karttaa ja jättää yksin!

Minä tiedän kokemuksesta miten tuo tunne ja päätös salakavalasti kuiskii korvaasi ja puuduttaa ajatuksesi… lupaa rauhaa kivusta sydämessä ja hiljaisuutta nukkua! Miten houkuttelevalle nuo lupaukset tuntuvat viikkojen, kuukausien unettomien öiden jälkeen!

Otan nyt tietoisen riskin ja kerron itsestäni ja yhdestä syvästä haavastani!

Niinkuin olen aiemmin kirjoittanut, minä olen jäänyt vuosia sitten leskeksi ja kaikki tapahtui todella nopeasti! Asuimme silloin ja teimme töitä omalle yritykselle… KAIKKI ympärilläni oli yrityksen, kotini, autot, eläimet… omaisuuteni… todella kaikki ympärilläni! Mieheni kuoli ja samalla hetkellä kuoli koko yritys… Eli, sen lisäksi, että menetin mieheni… menetin KAIKEN! Käsiini jäi vain jätesäkillinen vaatteita ja konkurssikypsä yritys!

Siinä minä seisoin ja huusin ylös hätääni, ”mitä minä nyt teen..???”

Valvoin öitä… itkin ja kipuilin… pelkäsin huomista ja vihasin seuraavaa aamua! Vihasin elämääni, vihasin itseäni ja karjuin ja kielsin, etten tällaista sopimusta ole elämän kanssa allekirjoittanut!!

Ja kun vihdoin olin elämäni mielestä kypsä, tuo salaperäinen kuiskija saapui luokseni! Hän lupasi nopean tavan päästä huolista, murheista… kivuista ja peloista!

Niinpä kun aikani kuuntelin tuota kuiskailua, lupauksia ja supinaa korvissani, uskottelin itselleni etten pysty, enkä jaksa kuin enää totella… ja tuli se aamu, kun vedin kuolleen mieheni kaikki vanhat insuliinit täyteen odottamaan minua ja iltaa jääkaappiin… vaihdoin lakanat ja pesin yöpaitani!

Muistan kun istuin illalla pimeässä ja jääkylmässä pihakeinussa ja kyyneleet lähes jäätyivät poskilleni. Silloin kuulin matalan äänen, joka käski ja vaati antamaan vielä yhdelle auringon-nousulle mahdollisuuden,… mitä minä menettäisin, jos odottaisin vain ja vielä YHDEN vuorokauden… yhden auringonnousun?

Ja minä lupasin odottaa…. ja minä odotan edelleen! <3

Sillä seuraavana päivänä, elämääni käveli oma suojelusenkelini… nykyinen aviomieheni!

Minä olin onnekas…. minun suojelusenkelini oli hereillä… jaksoi kantaa huolta minusta!

( Ei… minä en ole ”uskovainen” sen tukahduttavalla tavalla… usko on minulle henkilökohtaista ja omaa!  Minä uskon ENKELEIHIN <3 )

mutta… MINÄ TIEDÄN SEN KIVUN… kun huudat öisin yksin oman sydämesi särkyä… kun putoat polvillesi polvet verelle kovaan lumijäähän, kuin halpa nainen ja huudat ääneen oman mitättömyytesi edessä…. kun kipu kovertaa ja muistot, väsymys ja muiden ihmisten välinpitämättömyys ja kylmyys viiltävät avohaavoja mieleesi! Kun kipu sydämestä on helpompaa siirtää avohaavoiksi käsiisi… kun ympärillä olevat ihmiset vain ottavat osaa… KUINKA PALJON HE HALUAVAT SURUSTANI…???? 10 %… 20%… 30%… ??????

Kukaan ei voinut osaa surustani ottaa… ei muruakaan… eikä kukaan osannut toivottaa VOIMAA!?

 Toivottaa voimaa… voimaa kohdata uusi aamu… kohdata uusi onni, kun se jossakin kohtaa koputtaa ovellasi… voimaa oppia uudestaan hengittämään… voimaa siivota toinen pois elämästäsi! Voimaa päästää lentoon ja vapauteen yhteiset unelmat… Voimaa kohdata vanhat yhteiset merkkipäivät…

Minä toivotan sinulle voimaa… VOIMIA oppia uudelleen hengittämään ja elämään ilman tuttua sydämen tahtia siinä rinnalla, Voimia kohdata uusi aamu ja ensimmäinen yksinäinen aamupala… ja voimia kohdata ensimmäinen ilta, kun käyt sänkyysi yksin nukkumaan!

Mutta ennekaikkea minä toivotan sinulle voimaa ja jaksamista kohdata vielä yksi uusi auringon-nousu… edes yksi <3

Ja muista rakas ystävä, Minä olen tässä… <3

Olotila : herkkä ja vahva yhtäaikaa!

<3:lla Elina