Ja taaaaaas… täällä sataa vettä niin, voisin kertoa meidän muista koirista.

Varoitus
Jos et halua, että sinua tervehditään tassuin ja heiluvan hännin, älä tule sisään

– koska täällä asuu koira…
Jos irtokarvat eivät sovi vaatteisiisi

tai huonekalut häiritsevät sinua,
älä tule sisään

– koska täällä asuu koira…
Jos et pidä kylmästä kirsusta

tai märästä kielestä,
älä tule sisään

– koska täällä asuu koira…
Mutta jos mikään edellisistä ei sinua haittaa…
saat osaksesi rakkautta välittömästi,

kun astut ovesta sisään

– koska täällä asuu koira.

Aloitetaan tuttuun tapaan ihan ensimmäisestä koirasta.

Pontus.

 Pontus on englanninbulldoggi. Pontus oli tosi pieni ja ehkä jopa vähän huonossa kunnossa kun seli tuli meille. Pontus on nyt 7 vuotias eli aika vanha enkkubullaksi. Muistan kun Pontus tuli meille, sille tuli ilopissa heti miedän ulko-ovelle. Pontus siis oli meidän eka koira minkä mä muistan kunnolla vaikka silloin kun  olin tosi nuori meillä oli 2 koiraa, Orvokki ja Kenu mutta, niistä en halua enempää kertoa kun en edes muista minkä ikäisiä ne oli :”D’

Paljon silloin alussa pelättiin että Pontus ei selviä, mutta me kaikki uskottiin tosi paljon ja se toimi, eihän se muuten tässä mun vieressä olisi. <3

Pontus rakastaa olla Vaasan mökillä, se oli AINA meidän mukana kun mentiin mökille.

Paavo.

 Paavo on myös englanninbulldoggi. Paavo On semmonen mielensäpahoittaja. Vähänkin jos sanoo väärällä tavalla hänelle jotakin, niin samantien se on mököttämässä nurkassa. Paavo oli semmonen ihana pikku pentu, jolla oli pikkasen liian iso nahka päällä, kun se tuli meille 😀 Vaikka Paavo on jo 3 vuotias niin käyttäytyy ihan samanlaisesti, en tarkoita että käyttäytyy kun pentu, vaan että mököttää 5x enemmän 😀  Paavo on vaan Paavo. <3  Paavoa on tosi vaikeaa kertoa tai kuvailla, sun pitää vaan tavata Paavo niin ymmärrät. Pahin mökötyksen minkä muistan oli se kun muutettiin tänne ja Paavo joutui olemaan lentokoneessa :”D Kyllä Paavo siitäkin leppyi, muutaman viikon jälkeen ;D

Onnista olenkin jo puhunut mutta kerrataan vielä kerran meidän Onni.

Onni.

Onni on ranskanbulldoggi. Onni meidän pikku ranskis tässä perheessä. Meille piti aluksi tulla musta ranskanbulldoggi, jonka nimeksi piti tulla Joda! Noh, asiat muuttui tosi paljon, kun mulla oli joskus kissa, minkä mä pelastin Israelissa puusta missä se oli kahden oksan välissä kuristumassa. Vietiin se sitten eläinlääkäriin siellä ja annettiin kaiken maailman pistoksia ja lääkkeitä. Annoin sen nimeksi Sisu. Sisusta piti luopua kun oltiin jo asuttu Suomessa. Sisusta en sen enempää halua puhua. Mulle tuli iso suru sen jälkeen ja äitin kanssa puhuttiin, että meille voisi tulla koiranpentu. Mulle tuli samantien mieleen että ranskanbulldoggi, mutta en halunnut mustaa vaan tommoisen latte kahvin värisen. Onnin värisiä ei kauheasti ollut, mutta sitten se oikea löytyi! Munhan ei aluksi pitänyt ottaa juuri Onnia vaan sitä lauman pienintä, äiti kummiskin näytti mulle niitten muitten pentujen kuvia ja silmään tarttui Onni. Äiti soitti sitten kasvattajalle ja puhuttiin, että Onni tulisi meille pian. Koitti se päivä vihdoin, että Onni tuli meille. Mä en koskaan nähnyt Onnia ihan vauvana …  vaan mun iskä! Isi teki laivalla töitä ja oli myös joskus Helsingissä, joten isi meni katsomaan niitä pentuja itse edeltä. Iskä päätti niistä pennuista parhaimman ja semmosen, että se olisi hyvä meille ja mulle. Onni haettiin Helsingistä ja kaikki oli täydellistä <3

Noniin nyt on aika mennä meidän nuorimpaan koiraan kun Onnista tuli kerrottua aika paljon :”D

Sokka.

Sokka Sokka Sokka… voi SOKKA… meidän saksanpaimenkoira. Sokasta PITI tulla meidän suojelukoira mutta, se suojelee vain äitiä 😀 No, on Sokka ihana… meidän äidin poika, Sokka on miedän ressukka <3 Sokka siis ostettiin täältä Kyprokselta eli, Sokka ei ole koskaan tuntenut Suomen pakkasta ja lunta nenän päässä. Sokka on kasvanut tosi paljon siitä mitä se oli hetki sitten. Sokalla on kohta syttärit ja meidän synttäripoika täyttää 2 vuotta. Sokka on ollut meillä vielä niin vähän aikaa että suuria asioita Sokan kanssa ole vielä tehty tai muistoja kehitetty.

Ei yksi lisää pahaa tee
Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään,

niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot on nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset
ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostukseen,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.

Mutta talvi kurja on, ei koiratkaan siit´tykkää.
Lenkkinsä ne haluaa vaikk´ taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

OLOTILA: Toiveikas <3

LoveAnna